Joulu tulla saa! // Christmas, You are Welcome!

Jouluaatonaatto; vielä muutamat laatikot tekemättä ja suurimmat pölypallot imuroimatta - sitten valmista. Tänä vuonna en tuhlaillut aikaa enkä rahaa joululahjoihin. Ajan tuhlasin järjestelyyn ja siivoukseen - ruuanlaittokin jäi viimeiselle päivälle piparien leipomista lukuun ottamatta.

Joulukuuksi sitä ei mielellään ottaisi rankkoja flunssia tai tulehduksia, mutta näin kävi tänä vuonna, ja siitä syystä päätin helpottaa omaa taakkaani kaikin mahdollisin keinoin lehtijutun kuvausten jälkeen. Isovanhemmat apuun ja lahjojen suhteen erittäin säästeliäs meininki - eikä pelkästään rahan suhteen, vaan myös sen ajan, jota etsimiseen käyttäisi. Kerran kävin keskustassa; hain Postista valokuvat, ostin omille ja siskoni lapsille Punaisen Norsun unihaalarit - ja Marimekosta pienet yllätykset itselleni ja miehelle. Siskoni saa laatuaikaa siskonsa kanssa, ja isovanhemmat kuvakalenterit kera läjän valokuvia.

Lahjat tuli kääräistyä kasaan siis todella helposti.









Lahjat tuli myös paketoitua pääosin kaupoissa - tosin kaupoissa, joissa tiesin käytettävän ns. ruskeaa paperia. Loput lahjat kääräisin perinteiden mukaisesti ruskeisiin pakkauspapereihin, joita olen aina säästellyt postilähetysten yhteydessä. Paperit köytin pakettiin kiinni naruilla, jotka voi hyödyntää taas uudelleen myöhemmin - ja teippiä en yleensä käytä. Ja uusin villitys: kirjoitan lahjakortit lyijykynällä, ja siten pystyn säästämään ainakin perheen kortit seuraavaan jouluun. Olen aika hölmö - ja melkoinen tiukkapipo näiden paketointien kanssa, sillä se vain on mielestäni aika turhaa luonnonvarojen hukkaamista ja roskan tuottamista ostaa kiiltävää paperia kaupasta rullallinen ja kääriä lahjat sellaisilla paketointinaruilla kiinni, joita ei voi myöhemmin uudestaan käyttää - kun kerta ovat suunniteltu kertakäyttöisiksi.

Saa nähdä, millainen säästöluontomummo musta tulee vielä joku päivä. Tätä menoa niin mahdoton, etten kehtaa enää näistä päähänpistoista ääneenkään puhua. Olenhan aina ollut melkoinen maailmanpelastaja, mutta nykyinen työni, jossa yksi tärkeimmistä tavoitteista on vaikuttaa maakuntamme liikennejärjestelmään niin, että kasvihuonepäästöt vähenisivät 50 prosenttia vuoteen 2030 mennessä, on saanut meikäläisen miettimään asioita monelta kannalta. Liikkumistottumusten muuttamista kun ei ole ihan niin helppo toteuttaa - ja tottavie sitä sitten miettii myös muita keinoja, miten voi luontoa säästää ja hidastaa ilmastonmuutosta.

Ja kyllä: sitä miettii ihan näitä pinnallisia sisustusjuttujakin välillä kovin skeptisesti; visuaalisena ihmisenä nautin kuitenkin kaikesta kauniista ympärilläni. Mikä on kuitenkin muuttunut, on se, että ostan hyvin vähän mitään uutena - ja jos ostan, pyrin ostamaan sellaista, joka varmasti miellyttää silmää kauan - mahdollisesti koko loppuelämän. Rakkaus kaikkea vanhaa kohtaan on vain vahvistunut - ja uutena ovat tulleet luonnonmukaiset ja ympäristöystävälliset materiaalit niin sisustuksessa kuin rakentamisessakin. Faktahan on kuitenkin se, että jos eläisin remontoimatta ja sisustamatta, tuottaisin vähiten kasvihuonepäästöjä ja olisin paljon parempi ihminen - heh!

Että sellaista tähän jouluaaton aattoon. Tarkoitus ei ollut siis luoda huonoa omaatuntoa kellekään. Se ei ollut tarkoitus; jutustelu vain luisui käsistä. Ymmärrän täysin, miksi suurin osa meistä toimii, kuten toimii. Meidät kun on kasvatettu toimimaan markkinatalouden mukaisesti - ja sehän toimii valtavan hyvin, kun ostamme ja kulutamme paljon. Asioissa on siis kaksi puolta, ja tulipahan sepustettua asioita siltä toiselta puolelta. Ja sanottakoon, etteivät omatkaan periaatteet aina loppuun kanna; vanhan pianon maalasin juuri sellaisella mustalla maalilla, jonka en usko saavuttavan sellaisia ympäristötavoitteita, joita sen haluaisin. Kiire oli, joten oli muka pakko maalata vanhan maalin päälle - mikä ohjasi maalivalintaa. Harva meistä on täydellinen - en edes minä - hehee....!

Noh, nyt ei olla töissä - vaan joululomalla, joten nämä pohdinnat sikseen. Yhteenvetona ruokailuhuoneen joulusta voisi sanoa, että vanhoilla mennään - ja tärkeimpänä sisustuselementtinähän täällä on tietenkin omasta metsästä haettu joulukuusi kera joulukoristeiden. Valonan koivukristallit sekä mummun virkkaamat punaiset sydämet koristavat kuusta. Toisen mummun tekemä himmeli puolestaan roikkuu pianon yläpuolella - ja joulupöytää koristaa pellavaliina kera muutaman pienen koristeen.

Tänä vuonna koristelin appelsiineja neilikoilla; tuoksu oli mahtava ja appelsiinit ovat kauniita - niin lipastojen päällä kuin ruokapöydälläkin. Lisäksi oman puun talviomenoita on koottu isoon Pentikin maljakkoon pianon päälle. Pitihän minun ostaa siihen punaisia amarylliksiä, mutten ikinä ehtinyt kauppaan asti, joten omenat saivat toimittaa koristevirkaa maljakossa - ja suhteellisen hyvinhän se toimitus menikin. Ruokapöytään toin lisäksi itse ompelemani pellavaservetit ruokailijoille ja vähän havuja sekä kirpparilta aikoinaan löytyneet Pentikin porot koristeiksi. Ja toki huoneessa on kynttilöitä, paljon kynttilöitä.

Oikeita kynttilöitä on muuten myös joulukuusessa. Menetin uskoni sähkökynttilöihin, kun aina oli joku rikki - ja päätin, että poltamme joulukuusessa oikeita kynttilöitä sen pienen hetken jouluaattona, kynttilöitä tiiviisti tuijottaen - ja se on sitten siinä.

Ruokailupöytä ja koko huone on tarkoitus koristaa aatoksikin samalla teemalla; ja nyt kaikki hoituu nopeasti, kun kerran homma testattu. Nyt toivotankin teille siis oikein rauhallista joulua - ja kuullaan taas ensi vuoden puolella!

P.S. Jos joku seitsemästä jouluaiheisesta postauksestani jäi lukematta kuluneella viikolla, klikkaa tästä kellarin, tästä keittiön, tästä vessojen, tästä saunan, tästä kirjastohuoneen, tästä lasten huoneiden joulutunnelmiin!

Christmas is here soon; merry, merry Christmas to you!

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook, Pinterest, Twitter and YouTube!