Makuukammari alkaa pikkuhiljaa löytää itseään. Haastetta tähän tilaan ovat luoneet tapetti ja yhden seinän uupuminen. Olin alunperin ajatellut tätä Pihlgren ja Ritolan Pikkurokokoo-tapettia vihreällä sävyllä. Tapettia ei ollut kuitenkaan saatavilla silloin, kun sitä tarvittiin, joten päädyin samaan kuosiin vaaleanpunaisella sävyllä. Olen kieltämättä miettinyt monta kertaa, teinkö tuolloin virheen - mutta sitten tuhahtanut itselleni, ja ottanut asian haasteena vastaan. Tämän tapetin kanssa mennään nyt, joten etsin keinoja elää värin kanssa.
Sisustusopinnot loivat tähän hyvän ratkaisun; värejä opiskellessa tämä huone taas pulpahti mieleeni ja sain ahaa-elämyksen. Nimittäin vastavärit! Punaisen vastaväri on vihreä, joten viherkasvi ja tyynyt - ja nyt on tällä emännällä helpompi elää tämän huoneen värien kanssa. Vaaleanpunainen ei selkästi ole tällaisina annoksina oma värini, mutta vihreä on - ja nyt vihreästä löytyikin se pelastus. Samalla löysin oivan piilopaikan fiikukselle, jonka leikkasin syksyllä ja joka on nyt aika raukan oloinen.
Toinen haaste on tosiaan väliseinän puuttuminen, minkä takia huone ei oikein muotoudu sillä tavalla ullakon makuukammariksi kuin toivoisin. Asiaan on ratkaisu, mutta nyt puuttuu vain innokas toteuttaja. Heh, ja veikkaanpa, että syksyn puristuksen jälkeen saan odottaa sitä innokkuutta vielä tovin.
Makuukammariin rakennettiin syksyllä sänky vanhasta puusohvasta, joka löydettiin Torin kautta. Puusohva oli säilynyt alkuperäisessä asussaan. Mies rakensi tähän patjoille säleikön niin, että sohva on myöhemmin palautettavissa entiseen asuunsa, jos näin halutaan. Pintaan emme koskeneet ollenkaan; alkuperäinen asu on mahtava: rakeinen ja vanhaa ikä saa näkyä!
Haaveena on saada sänkyyn vielä tämän vuoden puolella uusi futonpatja Porin Villasta ja Peitteestä; kaipaan vähän paksumpaa ja tukevampaa alustaa nukkumiselle - ja paksumpi patja näyttäisikin paremmalle tuossa kokoonpanossa. Virkatun peiton alle ajattelin ostaa paksun tuplapeiton, jonka voisi pedata reilusti myös reunojen yli. "Keskiosan" rungon uupuminen sängystä vähän haittaa silmää, minkä paksu ja pidempireunainen päiväpeitto hyvin piilottaisi. Nyt kuitenkin eletään hetki säästöliekillä, joten paremman puutteessa nukutaan vieraspatjoilla ja odotellaan hyvää peittolöytöä.
Syksyllä ostettiin myös valaisimia yläkertaan. Nettihuutokaupat eivät tällä kertaa oikein uponneet, ja lopulta Ikean Årstid-malliston jalka- ja pöytävalaisimet löysivät kotiimme - ja toiseen näistä vaihdoin vanhan varjostimen, jottei sentään liian harkitun ja uuden näköistä olisi. Pöytävalaisimen alla on vanhemmiltani saatu tiinu, jossa on joskus ihan oikeaa ruisleipääkin valmistettu. Nurkassa on vielä kirppikseltä aikoinaan löytynyt rottinkituoli.
Tämä tällä kertaa; mistähän sitä seuraavaksi turinoisi? Jos teillä on toiveita, kertokaa ihmeessä ja katsotaan, miten niitä pystyisin toteuttamaan!
The "new" (actually very old) bed in our bedroom - only little DIY-thing under the mattresses.
Now we need only new, little thicker mattresses - and I'm sure the bed will be perfect for us!
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
Hieno sohva! Meilläkin on virkattu peitto päiväpeittona. Tein sen alla aluspeiton vanhoista pitsilakanoista niin että pitsit on sängyn reunoilla ja päädyissä ja tulee reilusti sängyn yli.
VastaaPoistaKiitos; lakanakin toimisi hyvin. Riippuu vähän patjojen tulevasta pakuudesta, miten asiassa etenen. Jos ovat korkeammalla kuin tuo puureunus, lakanakin riittäisi tässä oikein hyvin :)
PoistaOnpa todella kaunis puusohva/sänky.
VastaaPoistaKiitos <3
PoistaMielettömän kaunis makuukamari. Ennen kuin ennätin lukea postausta loppuun, katsoin jo, että kylläpä sopii tapetti ja tyynyt hienosti yhteen. Täytyy itsekin muistaa tuo vastavärien taika!
VastaaPoistaKyllä, vastaväreillä voi saada kivoja juttuja aikaan; kannattaa kokeilla :)
Poista