tiistai 13. helmikuuta 2018

Pakastimeen uppoutunut omavaraisuusaate // Fall at the Vegetable Garden



Viime viikolla lupasin kirjoittaa, miten meidän omavaraisuusajattelujen kävi talven tullen. Täytyy myöntää, että kesällä omavaraisuuden tavoittelu on jotenkin enemmän pinnalla. Talvella .... no: sitä pitää etsiä pakastimen pohjalta - tai vääntäytyä kellariin. Tai muistaa, että jossain peltirasiassakin oli jotain kuivattua yrttiä. Talvella se vain on jotenkin erilaista kuin kesällä. Todella erilaista.

Myönnän siis: asia vähän niin kuin unohtui. Unohtui arjen kiireisiin.


Tammikuussa heräsin tilanteeseen, josta summaus seuraavassa:

Talviomenat: Vaikka olen yrittänyt muistaa näitä hakea kellarista tasaisin väliajoin, en ole mitenkään yksin saanut näitä syötyä. Muu perhe on kauhistellut tummia plänttejä omenien päällä joulukuusta lähtien, ja jättänyt syömättä, koska näes: vaatii vähän kuorimista. Tai sitten äiti-ihminen on ne kuorinut ilman, että ulkomuotoa on ehditty näkemään ennen sitä. Näin helmikuun alussa osa on edelleen syötävissä, mutta niitä on siis edelleen monta kiloa. Ja suurin osa on jo mennyttä. Olisi pitänyt joulukuussa pistää soseeksi. Mutta ymmärrätteköhän tätä: silloin oli jotenkin muutakin ajateltavaa.

Omenasoseet: Vähänkö sitä on paljon. Eli miten paljon sitä pitääkään syödä ennen kuin se loppuu? Tätä pitää alkaa tuputtaa myös miehelle - ja lapsille kera suuremman sokeriannoksen kai. Löysin muuten myös viipaloituja omenoita pakasteesta - eli voisi tehdä omenapiirakankin.

Jättikurpitsoista tehty sose: I have forgotten! En siis todellakaan ole muistanut koko asiaa. Kertokaa te, mitä voin soseesta tehdä? Makea kurpitsapiiras ei ollut meidän juttu. Onko olemassa jotain parempaa ja suolaisempaa juttua?

Kesäkurpitsat: Kurkkusalaatin ohjeessa olleet korianterinsiemenet eivät toimineet. Isäntä toki söi salaatit tyytyväisenä - emäntä jäi nuolemaan näppejään.

Pakastetut härkäpavut: Tein yhden satsin paahdettuja papuja, jotka paloivat. Toisen satsin tein niin, että homehtuivat. En laiskana emäntänä kuivannut papuja niiden sulamisen jälkeen. Laiskaa emäntää ei palkittu. Vielä voi kuitenkin yrittää; monta purkkia tyhjentämättä. Yrittänyt ei saisi siis lannistua, mutta vähän kyllä lannistunut olo on.



Punajuuret: Punajuurimuussista tein maukkaan punajuurilaatikon joulupöytään! Ou-jee; riitti siis yhteen laatikkoon!

Mustajuuret: siellä ne on edelleen säilössä pellossa. Voikohan ne selvitä siellä kevääseen asti?

Viinimarjat: no näitä piisaa. On syöty - vähemmän juotu. Vielä riittäisi useampaan mehusatsiin ja vielä useamman aamu-, ilta ja välipalan kyljeksi.

Vadelmat: muutama purkki syöty. Ovat niin herkullisia, että toivoisi näitä olevan enemmänkin.

Mustikat ja puolukat: Olemme syöneet muutaman purkin mustikkaa rahkan kera - puolukat olemme unohtaneet tyystin. Mustikat maistuvat kaikille, mutta puolukan kanssa on aina ollut haasteita.



Tillit: löysin nämä tammikuussa pakastimesta. Olen muistanut käyttää kaksi kertaa kalaruuan maustamiseen.

Minttu: Haudutin ensimmäisen teekupposen tammikuussa, kun muistin viimein tuoda torpalle haudutuspallon. Kaikki kuivatut mintut ovat jääneet siis torpan varastoihin, enkä niitä ikinä näytä muistavan ottaa mukaan kaupunkiin.

Salvia: siellä sitä on. Kauniisti purkitettuna, mutta enpä ole vielä keksinyt, mihin ja miten käyttäisin.

Basilika: syötiin kesän mittaan ja loput kuivattiin - ja syötiin hyvin nopeasti loppuun. Enemmän olisi voinut olla.

Kanerva: Mihinhän olen tämän jemmannut...?

Rohtosuopayritti: Pistin kuivumaan muutaman oksan elokuussa uunin yläpuolelle. Siinä se kuivuu edelleen. On muuten varmaan jo kuiva.

Kehäkukat: Nämä jemmasin peltirasiaan ja siirsin hyvään talteen yöpöydän kaappiin. Odottavat siellä, että emällällä on aikaa.

Nokkonen: ensimmäisen satsin eli pari ruokalusikkaa käytin tammikuussa, kun tein nokkosmunakkaan uunissa. Siitä tuli tosi hyvää kera fetajuuston. Sitä sitten voisi tehdä vaikka joka viikko kaksi kertaa, jotta kaiken saisi käytettyä seuraavaan satoon mennessä.



En tiedä, naurattaako teitä. Minua onneksi naurattaa. Ei siis itketä.

Nyt on kuitenkin aika tehdä ryhtiliike. Mietin viime vuoden kaikki omavaraisuustekstit luettuani sitä kaikkea työtä, mitä näiden eteen on tehty. Postauksen kuvitus sen mukainen: laajennettiin kasvimaata merkittävästi (peruna-, mansikka- ja yrttimailla sekä lasten kasvimaalla), rakennettiin harjuviljelmä, rakennettiin tomaateille kasvatusastiat ja laajennettiin repertuaaria loppusyksystä myös pensasmustikkaan ja luumuihin istuttamalla niitä kanalan kylkeen. Lisäksi sain lahjaksi siskoltani uuden kirsikkapuun, joka istutettiin niin sanotuksi tervetuliaispuuksi pihapiirin sisääntulon kulmille. Aivan loppusyksystä istutin mintut sekä meiramit omena- ja kirsikkapuiden alle ruukuista talvehtimaan - ja toivon mukaan ensi keväänä nätistä puiden alle leviämään.

On siis aika tehdä suunnitelma omavaraisemmalle kevättalvelle, jonka päämissiona on käyttää kerätty sato tehokkaasti ja toimivasti hyödyksi. Mutta miten? Jos sinulla on ylläoleviin ehdotuksia, otan todella ilolla vastaan! Jos ei ole, ryhdyn googlettamaan, ja koostan teidän mahdollisista ajatuksista sekä omasta selvitystyöstäni seuraavan postauksen - itselleni muistiin ja kenties muillekin samanosaisille vinkiksi. Tätä postausta myös tarvitsen, jotta saan itseäni niskasta kiinni - ja ryhtymään toimeen.

Kun tämä työ on tehty, voinen alkaa suunnitella ensi kesän omavaraisuutta. Mutta ensin hoidetaan vanhat pois alta. Eiks jee?



A few words about using the harvest along winter time. The story is not like a fairy tale; we have forgotten almost all of the harvest in freezer. Of course some of them we have used, but there is still a lot to eat. Now I need a plan, how to use these - before the next harvesting time takes place!

In the pictures fall time at the vegetable garden.




_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!



14 kommenttia:

  1. Meillä puolukkaa pakasteesta käytetään päivittäin. Siitä tulee paras smoothie kun lisää vaniljajogurttia purkin ja maitoa sekä makeutusta joko hunajalla tai sokerilla. Pienen ripauksen laitan myös suolaa ja puoli teelusikkaa soodaa. Ne taittavat happamuuden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! En ole etenkään tuosta suola+sooda-vaikutuksesta ennen kuullut! Pitääpä kokeilla :)

      Poista
  2. Olipa hauskasti kirjoitettu, väkisinkin alkoi naurattaa tämä :D Mutta siis aiheeseen. Minä itse käytän puolukkaa myöskin lähes päivittäin smoothien seassa. Samoin viinimarjoja. Muuten niitä tuskin tulisi kovinkaan paljon käytettyä. Vispipuuroa tuli puolukasta ennen tehtyä useinkin mutta viime aikoina se unohtunut. Ja voi kumpa olisikin omenasosetta ollut enemmän, aamupuuron kera suurta herkkua, myös poika tykkää. Voisiko härkäpavuista tehdä kasvispihvejä? Olen tehnyt vaaleista pavuista monesti kera kasvisraasteen ja ne ovat kyllä hyviä. Nokkosista tulee erittäin hyvä keitto ( olen tehnyt pinaattikeiton ohjeella) ja lettuja. Letuista jopa mies tykkäsi enemmän kuin tavallisista. Kurpitsoita käytän ruoan valmustuksessa myös jonkin verran; Sosekeittoon, kasvispihveihin, uunissa muiden juuresten kera. Kesäkurpitsa sopii hyvin uunimunakkaaseen raasteena. Vaatii ehkä alkuun suunnittelua mutta kun noita raaka-aineita käyttää enemmän niin sitten ne ikäänkuin rutinoituu tai ainakin näin meillä jää käyttöön :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tästä tulikin vinkkejä kerrakseen! Kiitos kovasti <3 Noita kasvispihvejä pitäisi etenkin kokeilla; kuulostavat oikein hyvälle. Kasviskeittojen kanssa meillä on haasteita varsinkin lasten osalta, mutta smoothieita pitäisi nyt enemmän alkaa vain tekemään; ottaa ihan päivittäiselle ruokalistalla niin johan marjat lähtisivät hupenemaan :)

      Poista
  3. Mua harmittaa suuresti, että ostin väenvängällä luumupuun, joka jo kaupassa näytti muita huonommalta. Sitten lykkäsin sen avoimeen ja tuuliseen paikkaan, vaikka ohjeissa luki, että suojaisaan. Mitään ei tapahtunut sen kasvussa kesällä ja kevään tultua saan kaivaa sen pois ja hommata uuden. Ei mitään järkeä.

    Ehkäpä mulla ensi talvena on luumua pakkasessa.

    Eipä niihin kyllä taida satoa vielä alkuun tulla...Oivoi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin taitaa mennä vielä useampi vuosi ennen kuin saadaan omia luumuja; sitten kun niitä alkaa tulla, on niitä sitten yhtäkkiä jo liikaakin ;) Tai näin olen kuullut :)

      Poista
  4. Härkäpavuista pihvejä ja mausteeksi mm. sitä salviaa ja aurinkokuivattuja tomaatteja. �� Meillä uppoaa koko perheelle ja joskus tarjottu myös sämpylän välissä hampparina.

    VastaaPoista
  5. Hyvä postaus. Näkeehän tuosta selvästi, mitä kannattaa ja kuinka paljon tulevana kesänä kylvää/korjata. Salviaa en osaa käytää kuin yhteen ruokaan, salviakanaan, mutta en löytänyt tuota reseptiä netistä. Pitäisi olla Timo Koivusalon resepti. Täytyy kaivella arkistoja, olisiko se vielä tallessa. On kyllä herkullista, mutta en teidä maistuuko lapsille. Eli voi olla, että olen tehnyt sitä edellisen kerran 17 vuotta sitten ;)

    Nokkosen ja puolukan laittaisin smoothieen. Toki minun smoothiet eivät muulle perheelle terveellisyytensä vuoksi maistu ;) sämpylöihinkin menee hyvin ja tosiaan munakkaaseen. Kai teillä visparista tykätään?

    Sopisiko talvikurpitsasoseesi keiton pohjaksi? Tein eilen halloweeniksi ostamastani myskikurpitsasta simppelin sosekeiton (vettä, kurpitsaa, sipulia, kasvislientä, vettä ja luraus kermaa).

    Itse täytyisi nyt aloittaa siementen inventaario. Uusia on silti jo ehditty ostaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vispipuuro on meillä jäänyt, kun en itse syö vehnää - mutta tokihan voisin sitä muille tehdä. On vain tylsempää, jos itse jää ilman ;)

      Nokkossämpylöistä muuten kuulinkin joskus. Sämpylöitäkään en ole viime aikoina tehnyt, koska ovat kovin haastavia gluteenittomista jauhoista - mutta ehkä siinä tekevä pikkuhiljaa myös oppisi :)

      Mietin samaa, miten tuo sose maistuisi keitossa. Oli niin mahdottoman makeaa piirakassa, mutta ehkä sitä makua saisi taitettua vähän mausteilla. pitää katsella, jos löytyisi joku kiva ohje tähän. Ja jos salviakanan ohje jostain putkahtaa, kuulen mielelläni siitäkin lisää :)

      Poista
    2. Karkea riisijauho on ihan mannasuurimoiden oloista. Hyvä mannapuuro ta vispipuuro tulee niistä. Löytyy ihan perusmarketista.

      Poista
    3. Kiitos tästä vinkistä! Karhea riisijauho ostoslistalle :)

      Poista
  6. Isäni neuvojen mukaan puolukka sopii kaikkien muiden ruokien paitsi kalakeiton kanssa. Minä syön sitä eniten liharuokien lisänä, marjasekoituksissa jogurtin kanssa, pirtelöissä, joihin muuten kurpitsakin sopii, piirakoissa, sämpylöissä, vispipuurossa, muffineissa ja kasvisruoista parhaiten kaalikääryleiden kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollaan nyt testailtu puolukkaa pirtelöissä ja toimii niissä todella hienosti! Ja riistan kera oli oikeaa herkkua :) Vaatii tosiaan vain vähän heittäytymistä, ja pakastin on pian tyhjä. Kiitos näistä vinkeistä - ja puolukkaa kalakeitossa välttäkäämme ;)

      Poista

Olen iloinen, jos jätät ajatuksesi!