Pakastimeen uppoutunut omavaraisuusaate // Fall at the Vegetable Garden

Viime viikolla lupasin kirjoittaa, miten meidän omavaraisuusajattelujen kävi talven tullen. Täytyy myöntää, että kesällä omavaraisuuden tavoittelu on jotenkin enemmän pinnalla. Talvella .... no: sitä pitää etsiä pakastimen pohjalta - tai vääntäytyä kellariin. Tai muistaa, että jossain peltirasiassakin oli jotain kuivattua yrttiä. Talvella se vain on jotenkin erilaista kuin kesällä. Todella erilaista.

Myönnän siis: asia vähän niin kuin unohtui. Unohtui arjen kiireisiin.


Tammikuussa heräsin tilanteeseen, josta summaus seuraavassa:

Talviomenat: Vaikka olen yrittänyt muistaa näitä hakea kellarista tasaisin väliajoin, en ole mitenkään yksin saanut näitä syötyä. Muu perhe on kauhistellut tummia plänttejä omenien päällä joulukuusta lähtien, ja jättänyt syömättä, koska näes: vaatii vähän kuorimista. Tai sitten äiti-ihminen on ne kuorinut ilman, että ulkomuotoa on ehditty näkemään ennen sitä. Näin helmikuun alussa osa on edelleen syötävissä, mutta niitä on siis edelleen monta kiloa. Ja suurin osa on jo mennyttä. Olisi pitänyt joulukuussa pistää soseeksi. Mutta ymmärrätteköhän tätä: silloin oli jotenkin muutakin ajateltavaa.

Omenasoseet: Vähänkö sitä on paljon. Eli miten paljon sitä pitääkään syödä ennen kuin se loppuu? Tätä pitää alkaa tuputtaa myös miehelle - ja lapsille kera suuremman sokeriannoksen kai. Löysin muuten myös viipaloituja omenoita pakasteesta - eli voisi tehdä omenapiirakankin.

Jättikurpitsoista tehty sose: I have forgotten! En siis todellakaan ole muistanut koko asiaa. Kertokaa te, mitä voin soseesta tehdä? Makea kurpitsapiiras ei ollut meidän juttu. Onko olemassa jotain parempaa ja suolaisempaa juttua?

Kesäkurpitsat: Kurkkusalaatin ohjeessa olleet korianterinsiemenet eivät toimineet. Isäntä toki söi salaatit tyytyväisenä - emäntä jäi nuolemaan näppejään.

Pakastetut härkäpavut: Tein yhden satsin paahdettuja papuja, jotka paloivat. Toisen satsin tein niin, että homehtuivat. En laiskana emäntänä kuivannut papuja niiden sulamisen jälkeen. Laiskaa emäntää ei palkittu. Vielä voi kuitenkin yrittää; monta purkkia tyhjentämättä. Yrittänyt ei saisi siis lannistua, mutta vähän kyllä lannistunut olo on.



Punajuuret: Punajuurimuussista tein maukkaan punajuurilaatikon joulupöytään! Ou-jee; riitti siis yhteen laatikkoon!

Mustajuuret: siellä ne on edelleen säilössä pellossa. Voikohan ne selvitä siellä kevääseen asti?

Viinimarjat: no näitä piisaa. On syöty - vähemmän juotu. Vielä riittäisi useampaan mehusatsiin ja vielä useamman aamu-, ilta ja välipalan kyljeksi.

Vadelmat: muutama purkki syöty. Ovat niin herkullisia, että toivoisi näitä olevan enemmänkin.

Mustikat ja puolukat: Olemme syöneet muutaman purkin mustikkaa rahkan kera - puolukat olemme unohtaneet tyystin. Mustikat maistuvat kaikille, mutta puolukan kanssa on aina ollut haasteita.



Tillit: löysin nämä tammikuussa pakastimesta. Olen muistanut käyttää kaksi kertaa kalaruuan maustamiseen.

Minttu: Haudutin ensimmäisen teekupposen tammikuussa, kun muistin viimein tuoda torpalle haudutuspallon. Kaikki kuivatut mintut ovat jääneet siis torpan varastoihin, enkä niitä ikinä näytä muistavan ottaa mukaan kaupunkiin.

Salvia: siellä sitä on. Kauniisti purkitettuna, mutta enpä ole vielä keksinyt, mihin ja miten käyttäisin.

Basilika: syötiin kesän mittaan ja loput kuivattiin - ja syötiin hyvin nopeasti loppuun. Enemmän olisi voinut olla.

Kanerva: Mihinhän olen tämän jemmannut...?

Rohtosuopayritti: Pistin kuivumaan muutaman oksan elokuussa uunin yläpuolelle. Siinä se kuivuu edelleen. On muuten varmaan jo kuiva.

Kehäkukat: Nämä jemmasin peltirasiaan ja siirsin hyvään talteen yöpöydän kaappiin. Odottavat siellä, että emällällä on aikaa.

Nokkonen: ensimmäisen satsin eli pari ruokalusikkaa käytin tammikuussa, kun tein nokkosmunakkaan uunissa. Siitä tuli tosi hyvää kera fetajuuston. Sitä sitten voisi tehdä vaikka joka viikko kaksi kertaa, jotta kaiken saisi käytettyä seuraavaan satoon mennessä.



En tiedä, naurattaako teitä. Minua onneksi naurattaa. Ei siis itketä.

Nyt on kuitenkin aika tehdä ryhtiliike. Mietin viime vuoden kaikki omavaraisuustekstit luettuani sitä kaikkea työtä, mitä näiden eteen on tehty. Postauksen kuvitus sen mukainen: laajennettiin kasvimaata merkittävästi (peruna-, mansikka- ja yrttimailla sekä lasten kasvimaalla), rakennettiin harjuviljelmä, rakennettiin tomaateille kasvatusastiat ja laajennettiin repertuaaria loppusyksystä myös pensasmustikkaan ja luumuihin istuttamalla niitä kanalan kylkeen. Lisäksi sain lahjaksi siskoltani uuden kirsikkapuun, joka istutettiin niin sanotuksi tervetuliaispuuksi pihapiirin sisääntulon kulmille. Aivan loppusyksystä istutin mintut sekä meiramit omena- ja kirsikkapuiden alle ruukuista talvehtimaan - ja toivon mukaan ensi keväänä nätistä puiden alle leviämään.

On siis aika tehdä suunnitelma omavaraisemmalle kevättalvelle, jonka päämissiona on käyttää kerätty sato tehokkaasti ja toimivasti hyödyksi. Mutta miten? Jos sinulla on ylläoleviin ehdotuksia, otan todella ilolla vastaan! Jos ei ole, ryhdyn googlettamaan, ja koostan teidän mahdollisista ajatuksista sekä omasta selvitystyöstäni seuraavan postauksen - itselleni muistiin ja kenties muillekin samanosaisille vinkiksi. Tätä postausta myös tarvitsen, jotta saan itseäni niskasta kiinni - ja ryhtymään toimeen.

Kun tämä työ on tehty, voinen alkaa suunnitella ensi kesän omavaraisuutta. Mutta ensin hoidetaan vanhat pois alta. Eiks jee?

A few words about using the harvest along winter time. The story is not like a fairy tale; we have forgotten almost all of the harvest in freezer. Of course some of them we have used, but there is still a lot to eat. Now I need a plan, how to use these - before the next harvesting time takes place!

In the pictures fall time at the vegetable garden.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook, Pinterest, Twitter and YouTube!