Omavaraisuuden loppuhuipentuma? // How did we manage the harvesting?

Kiitos tästä tekstistä kuuluu Sannille, joka kirjoitti äskettäin tämän vuoden tavoitteesta koskien omavaraisuutta. Heräsin miettimään, mitähän me tällä saralla tänä vuonna tavoiteltaisiin. Sitten aloin lukea viime vuoden tekstejä tätä koskien:

Keväällä kirjoitin keinoista olla omavaraisempi kevätaikana.

Loppukesästä summasin, miten olimme laajentaneet kasvatusalaa laajentamalla kasvimaata, rakentamalla tomaateille kasvulaatikot ja perustamalla uuden harjuviljelmän.

Kesällä olimme ruuan suhteen omavaraisempia kuin ikinä ennen.

Alkusyksystä summasin kesän sadon annin ja suunnittelin sadonkorjuuta ja sen säilömistä.

Ja lopuksi vielä kerroin, kuinka kuivasin yrttejä ja kehäkukkia talven varalle.

Ja sitten loppuivat jutut omavaraisuudesta... Miten meillä kävi siis syksyn ja talven tullen omavaraisuuden osalta? Hiljaiseksi meni blogissa tämän suhteen.

Ihan syteen ja saveen ei kuitenkaan mennyt, vaikka hiljaiselosta olisi niin voinut päätellä.



Omenat: Syksyllä korjattiin kahdesta omenapuusta runsas sato. Toisen omenapuun omenat keitettiin ja muussattiin soseeksi. Talviomenapuun omenat kerättiin ennen pakkasten tuloa ja säilöttiin erinäisiin pahvi- ja pärelaatikoihin syötäväksi.

Jättikurpitsat: Ne kasvoivat lopulta jättimäisiksi, ja kurpitsankuoret käytin koristeina ja sisällöt keitin ja muussasin pakastimeen - ja tein myös elämäni ensimmäisen (äklömakean) kurpitsapiirakan.

Kesäkurpitsat: Näistä kasvoi muutama kookaskin versio. Käytin osan heti ruokaan (leivinuunissa paistettuja vihanneksia). Lopuista tein köyhän miehen kurkkusalaattia, mutta valitettavasti ohjeella, joka ei taannut makunautintoa. Korianterinsiemenet eivät toimineet. Isäntä toki söi salaatit tyytyväisenä - emäntä jäi nuolemaan näppejään.

Härkäpavut: kaikki keitettiin ja pakastettiin.

Porkkanat: toivoton sato. Melkein sanoisin ei jatkoon, jos ne harvat, jotka kasvoivat, eivät olisi niin maukkaita. Eli ehkä yritämme vielä kerran tulevana kesänä.

Punajuuret: syötiin suoraan kasvimaalta ja loput keitin ja muussasin.

Mustajuuret: syötiin pari herkullista versiota - ja loput unohdettiin peltoon.

Lehtikaali: käytettiin ruokaan, ja loput lehtikaalit nauttivat puput kylmien kelien tullen.



Kuukausimansikat: eivät ehtineet tuottaa satoa. Toivon, että selviävät talvesta, sillä mansikoita alkoi muodostua vasta syyskuun alussa. Jos ovat talven aikana kuihtuneet, pistän ensi kesänä normaalit mansikat kuukausimansikoiden tilalle kasvamaan.

Tomaatit: Suurin osa näistä syötiin suoraan ruuan kanssa, mutta yllättävän pitkään näitä syötiin levän päällä ja kera salaatin. Salaisuus piili pahvilaatikossa, johon vihreät tomaatit kerättiin ennen hallaöitä vihreine varsineen talteen. Pahvilaatikko jätettiin pienesti raolleen ja skafferin lattialle piiloon valolta. Sieltä tomaatteja otettiin pikkuhiljaa käyttöön. Tomaatit nostettiin valoon ja kulhoon mukaan omena, ja sitten ilmaraollinen kupu päälle. Tomaatit kypsyivät ja saatiin syödäksemme. Tomaatteja syötiin vielä syyskuun loppupuolella. Olin erittäin tyytyväinen.

Sipulit: Kuivasin näitä osin pihalla kovan verkon päällä ilmavassa ja auringossa paikkaa - loppuajan saunan eteisessä ja torpan leivinuunin päällä. Hyvin kuivuivat, minkä jälkeen letitin osan sipuleista ja osan pistin pieniin paperipusseihin ilmavasti. Näitä on kuulkaa vieläkin tarjolla - syystä, että olimme niin vähän torpalla joulun alla. Nyt kuitenkin viedään jo viimeisiä, joten ensi vuonna voisi olla useampikin rivi, mitä nyt oli (muistaakseni rivejä oli neljä).



Viinimarjat ja karviaiset: näitä tuli paljon, aivan todella paljon. Pakastettiin kaikki, ja vähän jäi pensaisiinkin, koska ei vain aika riittänyt kaikkien poimimiseen.

Vadelmat: poimittiin ja pakastettiin. Aika vähän näitä tuli tänä vuonna, mutta tuli kuitenkin. Karhunvadelmat eivät ehtineet kypsyä.

Mustikat ja puolukat: niputan nämä samaan pakettiin, sillä niitä kerättiin niin vähän, ettei näillä pääse kehumaan. Sen sijaan anoppi osti meille mustikoita ja purkittipa vielä valmiiksi pakastimeen. Muutama rasiallinen puolukoitakin purkitettiin pakastimeen.

Yrtit: näistä kerroinkin jo viime vuoden postauksessa.

Sadonkorjuuaika oli jälleen kerran erittäin kiireistä aikaa. Kaikkea olisi pitänyt tehdä samaan aikaan, vaikka yritin tällä kertaa välttää suuria remontteja ja etappeja sadonkorjuun ajalle. Saimme kuitenkin lähes kaiken kerättyä ja säilöttyä, mitä pihalla kasvoi. Sen sijaan metsään emme juuri ehtineet; sienet jäivät kaukaiseksi haaveeksi, vaikka yksi jos toinen sanoikin, että niitä olisi metsässä tarjolla vaikka kuinka.

Talvi toi tullessaan melkoiset arjen kiireet ja haasteet. Niistä voisin kertoa seuraavalla kertaa enemmän. Ja näiden johdannaisena sitten miettiä, mitä sitten tänä vuonna tavoiteltaisiin - vai tarvitseeko edes tavoitella uutta? Riittäisikö, jos pitäisimme olemassa olevasta kiinni?

How did we manage with the harvest last year? I have forgotten to tell you about it. The result is quite good; almost all we got, we also preserved; mainly freezed and some herbs were also dried. However, we did not have enough time to pic some mushrooms or berryes from forest - those would have been comletely free without any treatment of garden. Maybe the utilization of forest's harvest will be the main target of this year, when seeking the more selfsufficient lifestyle?

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook, Pinterest, Twitter and YouTube!