Vanhan rakennuksen vauriokartoitus ja korjaussuunnitelma, osa 1

Postaus liittyy rakennusrestauroinnin opintojen näyttöihin, joista olen kirjoittanut tarkemmin täällä. 

Moni vanhasta talosta haaveileva tai sellaisen perivä havahtuu olevansa sormet suussa uudessa tilanteessa. Omistaja tai ostaja voi huomata silmämääräisesti, että kaikki ei ole kunnossa. Ikkunat näyttävät olevansa tiensä päässä, katto on täynnä sammalta ja alalaudoitus vihertää. Kuisti voi näyttää keinahtaneen toiselle sivulle ja sisällä lattia viettää niin, että pallo liikkuu kevyesti huoneen toiseen laitaan. Uskaltaako tällaisen ostaa? Pitäisikö koko moska purkaa? Mistä tietää, miten edetä?

Tärkeintä on tässä kohtaa :"Miksi?"

Miksi ikkunat ovat tuon näköiset, miksi katto on täynnä sammalta, miksi kuisti on keinahtanut ja miksi lattia viettää? Vastaukset kysymyksiin eivät ole rakettitiedettä, mutta jos ei ole ollut vanhojen rakennusten kanssa tekemisissä, vanha perimätieto rakennuksen kunnon ylläpidossa on katkennut tai ei ole opiskellut alaa, voi vastauksen saaminen kysymykseen olla haastavaa.

Tällöin suosittelen lämpimästi ostamaan alan ihmiseltä konsultointiapua. Jos rakenteisiin ei kajota, vaan tehdään vauriokartoitus ns. silmämääräisesti, kartoitukseen menee muutamia tunteja. Tämän lisäksi on hyvä tilata raportti aiheesta, jolloin asiat jäävät muistiin. Raportointiin menee vaurioista riippuen suurin piirtein saman verran kuin kartoituskäyntiin. Meillä opiskelijoilla meni esimerkkikohteessa vauriokartoituskäyntiin noin kaksi tuntia. Raporttiin on syytä pyytää näkemykset siitä, miksi vauriot ovat syntyneet ja mitä alan ammattilainen ehdottaa tehtäväksi vaurion korjaamiseksi. Tilaajan on syytä olla tässä kohtaa tarkkana: vaurion korjaamiseksi on korjattava itse vaurion lisäksi syy siihen, miksi vaurio on syntynyt. Jos syytä ei korjata, vaurio uusiutuu.

Jos tilaajalla ei ole vanhasta rakennuksesta osaamista, turvallisinta on, että paikalla käy ainakin kaksi alan ihmista tekemässä saman työn. Jos raporteissa on suuria eroja, voi olla syytä pyytää vielä kolmaskin asiantuntija paikalle. Ei ole tavatonta, että eri asiantuntijoilla on erilaiset näkemykset asiaan, sillä näkemykset eroavat ihan siinä missä eri ihmisten ajatusmaailmatkin. Vauriokartoituksen johtopäätökset voivat olla toki aivan vääriäkin, mutta syynä näkemyseroihin voi olla ihan sekin, miten asiantuntija osaa kuunnella tilaajaa. Mitkä ovat esimerkiksi todelliset tarpeet rakennuksessa? Seiniä on mielestäni turha eristää, jos yläpohjaa ei eristetä ja jos rakennuksessa asustetaan pääosin kesät. Vinoa lattiaa on turha suoristaa, jos se ei omistajaa haittaa; tällöin riittää lattian vajoamisen pysäyttäminen ja syyn poistaminen.

Itse en säästelisi tässä vaiheessa, sillä ylikorjaaminen on vanhojen rakennusten kohdalla liian yleistä. Samoin se, että korjataan vain seuraus eikä syytä - tai että tehdään se, mikä osataan; esimerkiksi sisustetaan tilat kauniiksi. Jos teet tämän vaiheen kunnolla, säästät todennäköisesti seuraavissa vaiheissa.

On myös tärkeää tunnistaa, keneltä pyytää konsultointia. Onko yritys erikoistunut nimenomaan vanhoihin rakennuksiin, millaisia referenssejä yrityksellä on ja millainen koulutustausta itse kartoittajalla on? Osana opintoja tutustuin mm. vanhaan rakennukseen, jossa oli tehty mittavat sisätilaremontit, mutta itse rakenteelliset vauriot oli jätetty korjaamatta. Tilaaja ei ymmärtänyt pyytää ja yritys tarjosi, mitä osasi. Lattia vajosi ja seinissä asusti tupajumia, mutta sisustus oli mitä kaunein. Mitä tässä kohtaa olisi pitänyt sanoa?

Suuri osa vauriokartoituksesta voidaan tehdä rakenteisiin kovemmalla kädellä kajoamatta. Jos epäillään, että vaurioita on syntynyt pintamateriaalien alle esimerkiksi seinärakenteisiin, joudutaan kuitenkin rakenteita avaamaan, jos tilaaja haluaa arvion työn määrästä ja laaajuudesta tai jos hän haluaa yrityksen tekevän suunnitelman korjaustoimenpiteistä, jotka omistaja esimerkiksi itse voi suunnitelman pohjalta tehdä. Koska tässä vaiheessa kajotaan jo mahdollisesti vanhoihinkin rakenteisiin, teettäisin tämän vasta toisessa vaiheessa, kun olisin tilaajana varma, että tämä on välttämätöntä (eli useampi alan toimija on ehdottanut samaa). Näin teimme opiskelijaryhmänä myös esimerkkikohteessa.

Koska tästä kirjoituksesta tuli jo näin pitkä, kirjoitan vasta seuraavassa postauksessa itse vauriokartoituksesta. Kartoitus tehtiin 1920-luvulla rakennettuun rankarakenteiseen huvilaan. Rakennus oli pidemmän aikaa ollut vähällä hoidolla, mutta nyt omistaja halusi nyt saattaa sen entiseen loistoonsa. Palaillaan siis tähän aiheeseen taas pikimmiten!


Postaussarjan kuvat: Raision seudun koulutuskuntayhtymä (Raseko), Rakennusrestauroinnin opiskelijat, vuosikurssi 2019

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Löydät minut myös Instagrammista, Facebookista ja Pinterestistä!