torstai 20. marraskuuta 2014

Temporary Bedrooms

Kirjasto makuuhuoneena.



Edellispäivänä kirjoitin tarinan siitä, miten päädyimme asumaan juuri tänne. Ja kerroin niistä tavoitteista, joita oli uutta kotia etsiessä. Kärkitavoitteina kolme makuuhuonetta ja kirjasto.

No tässä sitä ollaan. Makuuhuoneemme on kirjastossa, eli käytännössä meillä ei ole tällä hetkellä yhtään makuuhuonetta eikä kirjastoa. Isosisko nukkuu seinän toisella puolella ruokailuhuoneessa ja niinkin isosiskomaisesti kuin pinnasängyssä.

Viime keväänä, kun remontti alkoi ja jouduimme luopumaan yläkerran makuuhuoneista, ajattelin että syksyllä kannetaan taas sängyt takaisin ylös ja muutama kuukausi nukutaan miten nukutaan; patjoilla ja kaikki vähän hujan hajan. Sain miehen vanhemmilta uudet lakanat keväällä synttärilahjaksi, mutta niitäkin säilöin koko kesän ajatuksena: Sitten uuteen makuuhuoneeseen. Ja stressasin koko kesän, kun kaikkialla oli sekasorto.

Pienoisen vanha kehto.



Syksyllä ymmärsin, ettei me mitenkään saada remonttia valmiiksi siihen, kun pienokainen syntyy. Samaan aikaan luin blogista perheestä, joka asuu kaksiossa. Melkein häpesin itseäni! Kuinka pumpulissa elän, kun ajattelen, ettemme voisi selvitä nykyisissäkin neliöissä hätäilemättä; onhan meillä sentään noin 100 neliötä käytössä…

Pistin tuulemaan; sängyt kannettiin isovanhempien luota kirjastohuoneeseen, uudet lakanat sijattiin petiin ja pistin paikat kuntoon. Aloin haaveilla jopa uusista Piccun lakanoista lasten sänkyihin; vauvan peittoon jotain poikamaisempaa kuin isosiskolta jäävät vaaleanpunaiset versiot ja isosiskolle uudet lakanat, jotka sopisivat myöhemmin myös junior-koon peittoon. Mummu tuli hätiin; synttärilahjaksi ja synnyinlahjaksi saivat molemmat uudet söpöt lakanat (sivukaneettina: luomupuuvillaa ja valmistettu Suomessa).

Isosiskolla uudet Piccun lakanat - siis isosisko ja edelleen pinnasängyssä.


Pikkuveljelläkin on Piccun lakanat - ja niin pienet kädet.







Vaikka tilanne on väliaikainen, on olo nyt paljon rennompi; asiat ovat ainakin jotenkin paikallaan ja on ainakin suht kaunista. Toimivahan tämä järjestely ei ole, sillä isosisko on niin herkkäuninen, että nukkuu käytännössä vain, kun kaikki muutkin nukkuvat. Mutta silti; yritän oppia siihen, että kaikki ei enää tapahdu niin nopeasti kuin ennen. Aika ja voimat eivät vain riitä remonttiin kuin käytännössä viikonloppuisin, ja silloinkin meillä täytyy olla apuvoimaa joko remonttiin tai lasten hoitoon, jotta saisimme jotain aikaiseksi.

Asustaminen pienemmässä tilassa on sekin toisaalta elämänvaihe; tätäkin myöhemmin muistelee kaiholla. Varmasti, sillä nyt muistelen kaiholla aikoja, kun asuimme ullakolla ja nämä kaksi kerrosta, joissa nyt asumme, olivat remontin alla. Ja silloin niin malttamattomana odotin, että pääsisimme asumaan alakertaan.



Ja näissä makuuhuoneissa on lämmin; siitä pitävät huolen kaksi tulisijaa, joita mies lämmittää ahkerasti joka päivä. Minä tykkäisin nukkua viileässä, mutta yritän nauttia ja ajatella tämänkin elämänvaiheena, jota muistelen myöhemmin: Silloin oli kuuma, todella kuuma, marraskuussakin - ja hytisen yläkerran kamarissa peiton alla kiroillen, kun on niin pirun kylmä…

* * * * * 

Our bedrooms are nowadays in our library room and in our dining room - because of the renovation in the attic. I bought new Piccu's bed sheets to children; sheets are designed and made in Finland from organic cotton. And so sweet - or what do you think?

2 kommenttia:

  1. On kyllä niin totta, että sellainen epämääräinen kaaos stressaa. Paljon vähemmän haittaa, jos on joku järjestys, oli sitten väliaikainen tai ei. Meillä eletään just tässä kaaoksen ja väliaikaisen järjestyksen välimaastossa, mutta kai sekin joskus loppuu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Tsemppiä myös teille remonttiin ;)

      Poista

Olen iloinen, jos jätät ajatuksesi!