sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Learning Christmas + Mutkutti Discount Code

2-vuotias ihmettelee pöydälle ilmestyneitä joulukoristeita.
Jutussa mukana jouluinen yllätys, joka on toteutettu yhteistyössä Mutkutin kanssa. Kaikki vuoden 2014 jouluyllätykset löytyvät Christmas surprises 2014 -tunnisteen avulla!

Tänä vuonna joulunalusaika on ollut tälle perheelle hyvinkin erilaista kuin ennen. Olemme nimittäin pikkuhiljaa 2-tyttären kanssa tutustuneet joulujuttuihin, mikä on tuonut paljon uutta tunnelmaa ja jännitystäkin joulun odotukseen.

Tytär oli aluksi hyvinkin kummissaan uusista jutuista; joulukalenterista, joulukuusesta - ja varsinkin näissä kuvissa näkyvästä joulukirkosta. Hän myös huomasi heti, kun jokin uusi joulukoriste tai kynttilä oli tullut esille, ja kyseli niiden tarkoitusta. Joululauluista hän ei tykännyt aluksi, vaan käänsi laulut takaisin tuttuihin joululauluihin. Tonttulakin hän vätäisi saman tien pois päästään ja laittoi kesälippiksen tilalle. Tontuista tai varsinkaan joulupukista ei saanut puhua; ikään kuin häntä olisi alkanut jännittämään, kun asiat olivat niin uudenlaisia kuin ennen. Ja jos joku kysyi, mitä hän toivoo joulupukilta, sanoi hän: mita tai en mitaan tai oli hiljaa.

Tonttulakki (Mutkutti) sai olla hetken päässä.


Hyvin vaikeaa oli myös ymmärtää kuvissa näkyvän kirkon tarkoitusta. Hän oli silmittömän innostunut, kun näki kirkon ja valot sen sisällä. Ja kun laitoin kirkon soimaan, olisi hänen ollut jo aivan pakko päästä leikkimään kirkon kanssa - ja kurkistamaan, onko pappi kotona.

Ja kuinka tämä lämmitti äidin mieltä; äidin, joka myös lapsena oli samaisesta kirkosta aivan innoissaan ja joka toi joulumielen lapsuuden kotiin. Kerroin tyttärelle, että kyse on äidin vanhasta joulukoristeesta, kerroin koristeen tarkoituksen ja mitä sillä tehdään. No koristeen katseleminen ei 2-vuotiaasta kuulosta kovin kiinnostavalle, ja viikon ajan sain vahtia, ettei tytär repäise kirkkoa lattialle.

Mutta nyt kahden viikon jälkeen hän katselee kirkkoa niin kuin koristetta kuuluukin. Ja tokaisee: kirkossa on valot tai kirkkoon valot päälle tai pappi on kotona, tuolla, on-on tai laitetaan muiikki paalle.

Joulukirkon tarkoituksen ymmärtämisen ohella tytär on oppinut näiden kahden viikon aikana ällistyttävän paljon joulusta. Hän soitti jo joulupukille viime viikolla, ja toivoi häneltä pikkuautoa. Hän kyselee, ovatkohan tontut käyneet ja lähtee itse rappusille katselemaan joulukalenterista viestilappusta, hän haluaisi leipoa pipareita harva se päivä ja iltasatuna luetaan lähes joka ilta joulukirjaa, josta lauletaan myös joululauluja - ja hän osaa jo laulaakin muutamat säkeistöt joulupukista ja joulupuusta!

Äiti onnistui vangitsemaan kuvaan hetken, joka jäi lämpimästi myös äidin mieleen.


Äitinä olen katsonut kehitystä ällistyneenä; miten lapsi voi kahdessa viikossa omaksua niin paljon. Ja toisaalta vähän jännitänkin itse jouluaattoa; mitä hän tuumaa joulupukista ja onnistummehan antamaan hänelle ihania joulumuistoja aina ensimmäisistä jouluista asti. Ja varsinkin, onnistummehan luomaan sellaisen jouluperinteen, jossa lapsen odotuksissa ei ole valtavia lahjakasoja.

Tottakai ymmärrän, että lapsen jouluun kuuluvat lahjat, mutta yhtä tärkeänä pidän yhdessäoloa. Omassa perheessäni joulut vietettiin pääosin oman perheen kesken, sillä sukulaiset asuivat kaukana. Nyt rikkautena näenkin, että voimme viettää joulut yhdessä isovanhempien ja sisareni perheen sekä heidän lasten kanssa. Itse muistan nimittäin juuri ne joulut lapsuudestani kaikista parhaiten, kun olimme mummulassa Kainuussa ja pirtti oli täynnä ihmisiä - ja etenkin serkkuja. Samoin perheen kesken vietetyistä jouluista muistan vain lähinnä joulusaunan ja pukin tulon, jännityksen ja leikit yhdessä siskoni kanssa. Jouluna saamistani leluista muistan vain yhden; kissan, joka oli tavattoman pehmeä ja pörröinen - ja kyseisen jouluaaton jälkeen nukkui joka yö vieressäni ollen lopulta hyvin surkea ruikula jatkuvasta halailusta, mutta aina yhtä tärkeä minulle.

Vaikka lahjat tuntuvatkin aikuisen silmissä siis erityisen tärkeille lapsille jouluna, ovat ne lopulta aika häviäviä asioita myös muistoissamme - tai ainakin näin on minulle käynyt. Ja lasten käyttäytymistä jouluisin seuranneena huomaan, että muutaman lahjan avaamisen jälkeen he jotenkin turtuvat niihin; eivät jaksa iloita sen tavaramäärän keskellä kuten toivoisimme heidän iloitsevan. Olen sanonut tänä vuonna kenties vähän kärkevästikin, että sukulaiset saavat antaa lapsillemme vain yhden paketin jouluaattona. Jos haluavat ostaa enemmän lahjoja, olen pyytänyt antamaan ne joku toinen päivä. Toisaalta tiedän, että siskoni perheessä lahjoja tulee olemaan huomattavasti enemmän, mikä hieman jännittää. Huomaako lapsemme, että hän sai vain viisi lahjaa kun serkkutyttö saa viisitoista? Tunteeko hän itsensä huonommaksi?

Toivon, ettei näin käy, ja pystymme rakentamaan sellaisen jouluperinteen, jossa lahjojen sijasta lapset odottaisivatkin enemmän joulun leikkejä, lauluja ja yhdessäoloa perheen sekä sukulaisten kesken. Toivottavasti onnistuisimme tässä.

Joulukirkko luomassa uusia joulumuistoja.
Kuvissa tyttärellämme on päällä Mutkutin tonttulakki (saatu bloginäkyvyyttä vastaan) sekä Marimekon raitamekko. Mutkutti ompelee asusteita ja valmistaa söpöjä saippuoita, joista yksi, Piparminttu, on näkynyt myös blogissani aiemmissa postauksissa. Mutkutin käsintehdyt saippuat ovat ihana lahjaidea, jos haluat antaa jotain pientä esimerkiksi työkaverille, lapsen opettajalle tai ystävälle ja joka ei kustanna maltaita. Ja onhan saippua käytännöllinen lahja; jokainen käsisaippuaa tarvitsee ainakin ajoittain!

Itse sain viime vuonna äidiltäni juuri Mutkutin Piparminttu-saippuan, joka oli myös paketoitu Mutkutin toimesta kauniisti. Lahja oli niin ihana, etten meinannut hennota käyttää sitä. Otin kuitenkin saippuan käyttöön keväällä, ja saippua on edelleen käytössä! Toki myönnän, ettemme käytä saippuaa joka kerta käsiä pestessämme, mutta saippua on riittoisa - ja kauniskin edelleen reilun puolen vuoden käytön jälkeen, vaikka koko on pienentynyt.

Pari viikkoa sitten otin uuden Piparminttu-saippuan esille lähestyvän joulun kunniaksi (postaus tässä: klik!)  ja vanha saippua siirtyi alakerran pesuhuoneeseen.

Koska tykkään kovasti Mutkutin saippuoista ja tonttulakkikin todettiin käytössä lopulta oikein mukavaksi - ajattelin, että olisi kiva ilahduttaa teitä pienellä ale-koodilla Mutkutin verkkokauppaan - ja Mutkutti lähti yhteistyöhön mielellään mukaan:

A l e k o o d i

Nyt sinulla on mahdollisuus tilata Mutkutin verkkokaupasta postikuluitta tuotteita 14.12.2014 - 17.12.2014 välisen ajan, jolloin saippuat ehtivät myös ajoissa kotiisi jouluksi. Mutkutilla on myös lahjapalvelu, eli voit tilata tuotteiden paketoinnin ja Mutkutti lähettää paketin suoraan lahjan saajalle! Postikuluttomuuden saa kirjoittamalla tilauksen lisätietoihin mrssinn. Mutkutin verkkokauppaan pääset tästä: klik!

Mutkutin tonttulakki.
In the Pictures you see our daughter with Christmas Grome cap by Mutkutti. Mutkutti produces also hand made soaps, which we have also at our home (see blog post here: klik).

D i s c o u n t  C o d e

You have now chance to order products from Mutkutti's web shop without delivery payments using the code "Mrs Sinn" in additional information. The code is value between 14.12.2014 - 17.12.2014.

4 kommenttia:

  1. Ooooh!
    Meillä on kotipaikalla tuollainen kirkko! ♥
    Se ihastutti itseä pienenä monet kerrat :)

    VastaaPoista
  2. Muistan lapsena, miten viimeiset joululahjat aukaisin vasta kesällä, kun niitä tuli niin kauheasti. Mutta hartaudella niillä kyllä sitten leikittiinkin! Tähän päivään asti barbit pysyneet ehjinä ellei joku muu niillä ollut leikkinyt jälkeeni. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oletpa ollut tosi kärsivällinen! En oisi itse tuohon kyennyt :) Meilläkin jotkut leluista oli kyllä kovasti käytössä, mm. nuo barbit - jotka on nyt tosiaan meidän lapsien leikeissä mukana, kun vieraillaan mummolassa :)

      Poista

Olen iloinen, jos jätät ajatuksesi!